Nimi
Filippiinien keskuspankki on sekä tagalogissa että englannissa suoraan nimetty "Bangko Sentral ng Pilipinas" (BSP), mikä erottaa sen edeltäjästään, Filippiinien keskuspankista (CBP).
Historia
Espanjan ja Yhdysvaltojen sodan jälkeen vuonna 1898 Yhdysvallat tuli hallitsemaan Filippiinejä. Seuraavana vuonna, vuonna 1900, Yhdysvaltojen muodostama ensimmäinen Filippiinien komissio hyväksyi lain nro 52, joka asetti kaikki Filippiinien pankit valtiovarainministeriön valvontaan. Helmikuussa 1929 Filippiinien valtiovarainministeriö perusti Bureau of Bankingin, joka otti pankkivalvonnan haltuunsa.
Suuri paniikki puhkesi Yhdysvalloissa vuonna 1930. Filippiinien kilpailupaineen vähentämiseksi ja hintana Filippiinien itsenäisyyden lupaamisesta 10 vuodessa Yhdysvaltain kongressi hyväksyi Hare-Hawes-Cuttingin lakiesityksen vuonna 1933, mutta Filippiinien senaatti hylkäsi lakiesityksen. Siksi seuraavana vuonna, vuonna 1934, Yhdysvaltain kongressi hyväksyi Teddings-Mcffie Actin, joka vahvisti tullit ja kiintiöt Filippiineille ja ilmoitti myöntävänsä Filippiineille itsenäisyyden 4. heinäkuuta 1946. Tutkittuaan huolellisesti vuoden 1933 Hale-Hoss-Katyn-lakia ryhmä filippiiniläisiä oli ehdottanut ajatusta keskuspankin perustamisesta Filippiineille ja ehdottanut keskuspankin perustamislain prototyyppiä.
Seuraavana vuonna, vuonna 1935, perustettiin Filippiinien dominio. Rahajärjestelmää alkoivat valvoa valtiovarainministeriö ja valtiovarainministeriö yhdessä, ja Filippiinien peso otti käyttöön dollarin vaihtostandardin, joka vaati 100% kultavarantoja tukemaan valuutan kiertoa. Siksi julkinen keskustelu keskuspankin perustamisesta jatkui.
Sitten vuonna 1939 Dominionin kansalliskokous hyväksyi lain keskuspankin perustamisesta. Ja koska se oli rahoituslasku, se vaati Yhdysvaltain presidentin hyväksynnän voimaan tulemiseksi. Presidentti Franklin Roosevelt kuitenkin kielsi lakiesityksen voimakkaan vastustuksen vuoksi.
Toisen maailmansodan keski- ja loppuvaiheessa Japani miehitti Filippiinit ja perusti nukkehallinnon, Filippiinien toisen tasavallan, lokakuussa 1943. Seuraavana vuonna 1944 Filippiinien kansalliskokous hyväksyi toisen lain keskuspankin perustamisesta, mutta pian sen jälkeen, vuonna 1945, Yhdysvaltain joukot hyökkäsivät keisarillisen armeijan kimppuun Filippiineillä ja miehittivät Manilan, joten toisen keskuspankin perustamisprosessi estyi.
Vuonna 1946, kun Filippiinien kolmas tasavalta itsenäistyi täysin ja Manuel Rojasista tuli presidentti, rahaviranomaisen perustamisesta tuli kansallinen prioriteetti, joten presidentti pyysi valtiovarainministeriötä aloittamaan välittömästi rahaviranomaisen peruskirjan laatimisen. Elokuussa 1947 valtiovarainministeri Miguel Cuadernon johdolla perustettu Filippiinien ja Amerikan yhteinen rahoituskomissio aloitti tutkimuksen työstämisen. Pian sen jälkeen julkaistiin tutkimus, jossa ilmoitettiin, että Guatemalan keskuspankin peruskirja oli valittu keskuspankin peruskirjan malliksi. Sitten helmikuussa 1948 kongressille lähetettiin peruskirja, jossa ehdotettiin rahaviranomaisen perustamista. 15. kesäkuuta samana vuonna uusi presidentti Elpidio Quirino allekirjoitti vuoden 1948 tasavallan lain nro 265, vuoden 1948 keskuspankkilain. Seuraavana vuonna, 3. tammikuuta 1949, perustettiin virallisesti Filippiinien keskuspankki (CBP), jonka ensimmäisenä keskuspankin pääjohtajana toimi Miguel Cuaderno. Sittemmin Filippiinien keskuspankki on toiminut Filippiinien kansallisena valuuttaa liikkeeseen laskevana viranomaisena, mutta sillä ei tuolloin ollut täydellistä taloudellista ja hallinnollista autonomiaa.
Keskuspankkilain mukauttamiseksi paremmin Filippiinien talouden kehitykseen presidentti Ferdinand Marcos allekirjoitti 29 päivänä marraskuuta 1972 presidentin asetuksen nro 72, tasavallan lain nro 265 muutoksen (MUUTTAVA TASAVALTA ACT nro 265), jossa ehdotettiin rahoitusjärjestelmän vakaan kehityksen varmistamiseen tähtääviä ohjelmia. Samalla se säätelee laillisesti myös Filippiinien keskuspankin (CBP) tavoitteita ja tehtäviä, politiikan muotoilumenetelmiä, toimivallan laajuutta ja ongelmien käsittelymenettelyjä. Sen jälkeen Filippiinien keskuspankin viranomainen on laajentunut vain kotimaan pankkijärjestelmän valvonnasta koko rahoitusjärjestelmän valvontaan. Vuonna 1973 Filippiinien väliaikainen kansalliskokous antoi uuden perustuslain, jossa vaadittiin riippumattoman keskusrahaviranomaisen perustamista, ja presidentti allekirjoitti presidentin asetuksen nro 1801, jolla Filippiinien keskuspankki nimettiin keskusrahaviranomaiseksi. 1981 tasavallan asetusta nro 265 muutettiin uudelleen sen rahoitusjärjestelmän valvonnan tehtävien parantamiseksi edelleen, ja myös korotettiin Filippiinien keskuspankin lakisääteistä pääomaa 10 miljoonasta pesosta 10 miljardiin pesoon.
Vuonna 1987 annettiin Filippiinien uusi perustuslaki ja Filippiinien keskuspankki korotti sen lakisääteistä pääomaa. Samalla rahahallituksen jäsenten kokoonpanoa muutettiin lisäämällä päätoimisia jäseniä yksityiseltä sektorilta. Siitä lähtien Valuuttalautakunta alkoi toimia itsenäisenä keskusrahaviranomaisena.
Presidentti Fidel Ramos allekirjoitti 14. kesäkuuta 1993 vuoden 1987 perustuslain määräysten mukaisesti tasavallan lain nro 7653, uuden keskuspankkilain, jolla perustettiin Filippiinien keskuspankki (BSP). Laki tuli voimaan 3. heinäkuuta 1993. Filippiinien keskuspankki (BSP) on sittemmin ottanut haltuunsa Filippiinien keskuspankin (CBP), joka perustettiin alun perin vuonna 1949, taloudelliselta ja hallinnolliselta kannalta itsenäisenä keskuspankkina.
Filippiinien keskuspankki perusti 3. tammikuuta 1999 perustamisensa 50-vuotispäivän kunniaksi "Central Bank of the Philippines Museum".
Syyskuun 26. päivän iltana 2012 Filippiinien keskuspankin viralliselle verkkosivustolle hyökkäsi joukko nimettömiä filippiiniläisiä hakkereita. Hyökkääjät väittivät, että tällä haluttiin protestoida vuoden 2012 kyberrikollisuuden ehkäisylain käyttöönottoa, mutta muutamaa tuntia myöhemmin virallinen verkkosivusto palasi normaaliin työhön.
Kirjaudu sisään nähdäksesi lisää
